Pysähdyn aina silloin tällöin miettimään, kuinka vähän ihan tavallinen medisiinari lopulta vaikuttaa omaan elämäänsä. En tarkoita nyt arkipäivän päätöksiä tai henkilökohtaisia valintoja, vaan sitä, miten asemoidumme suhteessa tulevaan työelämään ja professioomme. Väitän, että medisiinareita vaivaa tietty välinpitämättömyys näitä yhteisiä asioita kohtaan – mutta myönnän tämän olevan opiskelujen, työnteon, ihmissuhteiden ja vapaa-ajan ristipaineessa enemmän kuin ymmärrettävää.
Esimerkiksi päivystysasetus, erikoistumiskoulutukseen hakeutumisen muutos ja sisäänottomäärien kasvattaminen ovat vahvasti tapetilla ja vaikuttavat konkreettisesti lääketieteen opiskelijoihin. Yksittäin tällaisiin asioihin on vaikea vaikuttaa, minkä vuoksi professiomme on hyvin järjestäytynyt. Lääkäriliiton valtuuskunnan vaalit ovat syksyllä ja on keskeistä, että lääketieteen kandidaatit asettuvat ehdokkaiksi ja äänestävät aktiivisesti. Opiskelijoiden roolin vahvistaminen järjestökentässä on keskeisessä asemassa Suomen Medisiinariliiton strategisissa linjauksissa. Opiskelijoiden sijoittuminen Lääkäriliiton valtuuskuntaan toisi opiskelijalähtöistä fokuksen ohjausta Lääkäriliittoon.
Viime valtuuskunnan vaaleissa 5. ja 6. vuosikurssin kandidaatit olivat äänioikeutettuja. Halu kehittää tulevaa ammattia ei kuitenkaan rajoitu vain kahteen viimeiseen opiskeluvuoteen. Ilokseni Lääkäriliitto hallitus valmistelee valtuuskunnan kevätkokoukseen selvityksen siitä, miten medisiinareiden kanssa tehtyä yhteistyötä voidaan entisestään kehittää (LL:n jäsenuutiset 20.1.2015). Suomen Medisiinariliito on esittänyt, että keskeisin asian edistäjä olisi tarkkailijapaikan antaminen opiskelijoille Lääkäriliiton hallitukseen. Jotta Lääkäriliitto parhaiten kehittäisi medisiinarien kanssa tehtyä yhteistyötä, se aloittaisi kuuntelemalla, mitä medisiinarit toivovat.
Otso Arponen
Suomen Medisiinariliiton puheenjohtaja
(Julkaistu Nuori Lääkäri -lehdessä 1/2015)